Ruoka; rakkaus, lääke ja huijaus

12.11.2017, Ville Korhonen

Pitkään räpiköin mainoksien, valmentajien, "osaavien ihmisten" sekä virallisten suositusten valtavirrassa. Tulva oli loputon, mitä uskoa? Kroppa sanoo toisin. Onko tää ruisleipä ja maito kuitenkaan se, jolla jaksan aloittaa aamusin ja lähteä painamaan salille tai muihin aktiviteetteihin. Tylsää ja väritöntä. Aina samaa.

Kaupassa kalorien tuijottelu purkkien ja pakettien kyljestä sai luvan riittää. Haluan panostaa itsenii. Haluan saada lautaselle muutakin, kuin rasvatonta propagandaruokaa. Ruokaa, joka on sairastuttaa meidät ja siksi olemme lihava sekä sairas kansa. Kärsijistetty esimerkki, mutta näin asian laita on. Syömme paljon teollista moskaa, jota mainostetaan isolla rahalla. Rahaa on markkinoida isosti, niin voi kuvitella onko sitä rahaa satsattu tuotteen laatuun. Jep, ei ole.

Näetkö koskaan telkkarissa mainosta: "Osta pinaattia, saat runsaasti rautaa ja muita ravinteita, jolla luusi ja koko kehosi vahvistuu". Et näe. Näet vaan prosessoidut rasvattomat rasvat, maidot, jugut ja muut ruuat, jotka eivät edistä sinun terveyttäsi, vaan isojen yritysten kassavirtaa. Feikki ja prosessoitu ruokakulttuurimme on varsin hullunkurista. Kaikesta tehdään sitä mitä se ei ole. Rasvasta lähtien kaikki on vähärasvaista. Eikä tämä ole suurin ongelma, vaan se kuinka meitä vauvasta vaariin viilataan linssiin. Maidon kalsium vahvistaa luut, rasva lihottaa ja tukkii suonet. Syö kasviksia puolikiloa. Täts it. Missä perehtyminen ruuan alkuperään, ravinteisiin, elinvoimaan ja yksilön tarpeisiin keskittyvä tiedon jakaminen, jolla voisi olla merkittäviä kansanterveydellisiä edistysaskelia.

Voi kun se opetusdiojen määrä maidosta ja viljasta satsattaisiin kasviksiin, marjoihin ja ravinteisiin isolla R:llä. Sehän meillä Suomessa on isoin ongelma. Ihmiset eivät syö riittävästi marjoja ja kasviksia. Mikäli syövät niin Perus Pertti poimii lautaselleen muutaman salaatinlehden palasen sekä kurkkusiivuja. Tämä on alku, mutta vain alku.

Edellä mainittuja ongelmia yhtä suurena ongelmana pidän sitä, että ruokavaliomme tulisi koostaa hyvin pitkälti yksittäisten raaka-aineiden varaan. Voisikin sanoa raaka, mutta margariinit ja maidot, jotka tulisi olla jokaisen ruokaympyrässä päivästä toiseen, ovat ihan jotain muuta kuin raakaa, ja lähellä sen alkuperäistä muotoa. Siis yksittäisistä prosessoiduista "ruoka"aineista me saamme muka jotain välttämätöntä? Kalsium maidosta tai purkista. Miksemme koskaan puhu vaihtoehtoisista ja huomattavasti paremmista lähteistä niin imeytyvyyden, kuin myös kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta. A, E ja D- vitamiini margariineista ja maidosta. Miksi asia on näin. Maatalous on isoja bisneksiä ja pääelinkeinoja Suomessa, on ollut iät ja ajat. Mikä mullistus se olisikin, jos kaikki tämä mm. maidon haittalisuus tulisi ilmi isommalla kädellä. Ylhäältä alas, viralliselta taholta kuluttajalle. Pitkään ruohonjuuritason biohakkerit ja yleisesti omasta terveydestä kiinnostuneet ovat tienneet nämä asiat, mutta joukko on vielä liian pieni kaatamaan Suomessa jylläävän maitopropagandan.

Maitokin voi olla hyväksi, voi on hyväksi, leipä voi olla hyväksi, mutta se mitä peruskuluttaja ostoskoriinsa poimii, on aivan jotain muuta kuin hyviä ja parempia vaihtoehtoja edellä mainituista. Tämä pätee moniin muihinkin, kuin vain maitoon ja leipään. Terveydestä puhuttaessa ei voida linkittää hyvinvointia yksittäisten tekijöiden varaan. Tämä kuitenkin tuntuu olevan yleinen oletus ja ohjenuora suosituksissa.

Tiedän mistä puhun, ja vaikka en tietäisikään, niin palan halusta oppia uutta ja tarkastella asioita laatikon ulkopuolelta. En usko sitä mitä minulle tv:ssä ja mainoksissa kerrotaan. Olen oppinut kantapään kautta sen, kuinka tärkeää on syödä ravintoa, josta saat muutakin kuin kaloreita.

Ennen rahkariini, rasvaton maito, minihiilari-leivät ja kaikki muu mainostettu "fitness"ruoka päätyivät ostoskoriini. Syöminen oli tuskaa, koska tein siitä vaikeaa. Miksi tein siitä vaikeaa? Vaikeaksi asian teki ristiriidat, koska en kokenut voivani niin hyvin, kuin halusin. Kaurapuuro ja juhlamokka aamulla ennen harjoituksia tekivät olostani karsean. Tärisin verensokerien heittelyiden takia. Sumutila valtasi koko päivän ajan. Ajattelin ruokaa hereillä ollessa koko ajan. Mieliteot turrutin viikonloppuisin rasva-sokeri övereleillä. Perustelin tämän tankkauspäiväksi. Edustan lajia, joka on paino keskeinen, tällöin korostuu ravinteet, ravinteet ja ravinteet. Mikäli ruuan määrää on vähennettävä, niin korostuu ravinnon laatu. Laatu korvaa määrän. Aina. Tämä pätee myös painon pudotukseen. Maitorahka, mehukeitto sekä kana ja parsakaali antavat kyllä tuloksia nopeasti, mutta entäs hyvinvointi? Se on muutakin, kuin alhainen rasvaprosentti ja kehonpaino.

Tomi Kokon 30.päivän ihmiskoe käänsi kelkkani ja samalta istumalta lensi roskiin rahkat, maidot ja ruisleivät. Aloitin alusta. Aloin harrastamaan ravintoa, rakastamaan sitä, optimoimaan ja virittämään sen itselleni sopivaksi. Vähän kuin mopoa tai autoa. Halusin saada kroppani kulkemaan kovaa ja pitämään sen kunnossa. Kookosöljy ja pikkuhiljaa muutkin valtavirtaa kapinoivat superfoodit alkoivat löytää tiensä kaappeihin. Luonnollinen, puhdas ja monipuolinen perusruoka sekä niiden hifimmät versiot ovat jokapäiväiset peruspilarit.

Ajatus vanhasta puistattaa. Kroppa oli henkisesti, mutta etenkin fyysisesti erityisen kovilla. Koko paketti oli yksi valintojen valtameri, jossa koitin kahlata itseni pinnalle. Kun napanuora systeemiin on viimeistäkin nyt katkaistu, on helpottavaa kun voi tehdä niin kuin kroppa sanoo ja tykkää. Se ei tykkää välttämättä 3 tunnin ateria välistä, ei rasvattomasta maidosta kalsiumin lähteenä, eikä myöskään margariinilla kuorrutesta ruisleivästä. Se pitää vahvoilla väreillä ja mauilla varustetuista ruuista. Kasviksista, rasvoista, kovista ja pehmeistä. Kotimaisesta ja luomusta. Itse tehdystä. Ilman lisä- ja koukutusaineita.

On vapauttavaa kävellä hyvillä mielin karkki-, leipä- ja muiden yleisien hyllyjen ohi hakemaan pinaattia, lehtikaalia, kasviksia, superfoodeja ja muita ravinnetiheitä perusjuttuja, tai ainakin niiden pitäisi olla. Terveyden tai puhtaasti syömisen, ei tarvitse olla vaikeaa. Et tarvitse superfoodeja jos et halua. Tarvitset vain halua satsata itseesi ja halua olla itsenäinen tässä tiedontulvassa ja valita oman polkusi kulkea. Itselleni se polku ei ollut, se jonka päässä odottaa valion rahanlypsämö, mifut, saarioinen tai HK. Etenkin urheilijana, yksi keskeisimmistä kulmakivistä on se, mitä syöt ja mitä imeytät kroppaasi, jotta jaksat, kehityt ja voit hyvin päivästä toiseen. Tämä pätee myös tavalliseen kadun tallaajaan, jolle aamulla sängystä ylösnouseminen ja töihin lähteminen voivat olla haasteita.

Hyppää vihersmoothie-mäkimiehen mukaan!

Instagram 

Facebook

Ville Korhonen

 

Lisää kommentti

Kuvavarmenne

Kuvavarmenne

NettiTieto Oy