Takaisin mäkeen #1

29.04.2018, Ville Korhonen

 

Tere tere!

Nopea kelaus Tammikuun 31. päivään, joilloin polvesta meni poikki eturistiside. Tämä sattui Minneapoliksessa Amerikassa. Olin ensimmäisellä ulkomaan kilpailureissulla. Paljon näin ja koin, niin hyvässä kun pahassa. Viisi paikkakuntaa, tuhansia kilometrejä ympäri jekkilää, olihan se mahtavaa! Vaikkakaan reissu, saati kausi ei saanut arvoistaan päätöstä. Viikko kotiutumisesta polvi leikattiin ja kuntoutus aloitettiin. Ensimmäinen kuukausi oli rehellistä paskaa. Kipuja jos jonkinlaista, vähän unta, painon putoamista ja mielen vuoristorataa. Vaikeintahan tässä koko hommassa oli nimenomaan se, kun ei pääse itselleen ominaisesti liikkumaan ja sporttaamaan. Turhautti ja vitutti.

Ensin kävelemään, vesijuoksemaan ja sitten salille. Siitähän se homma lähti kuin lähtikin rullaamaan. Pienin askelin homma eteni päivä päivältä ja viikko viikolta. Pahin alkoi olla takana päin.

 

 

Nyt on leikkauksesta reilu pari kuukautta ja fiilis on hyvä! Pystyn jo aika hyvällä sykkeellä ja painoilla paukuttaa reeniä ja lihaa lisää koipeen. Seuraavan kuukauden tavoite onkin saada terve jalka kiinni voimatasoissa ja lihasmassassa. Perusarkeen ei juurikaan polvi enää vaikuta. Polvi oikenee ja taittuukin lähes normaalisti, eli alkuvaikeuksista ollaan harpattu hyviä askelia oikeaan suuntaan! Maltti vaan mukana, ettei ite ryssi hyvää kehitystä.

Aika on kulunut yllättävänkin nopeasti. Vasta menin ensimmäistä kertaa kivuissani fyssarille. Polvi ei taipunut mihinkään, enkä kyennyt tekemään muuta kuin linkkaamaan. Vaikka vielä on pitkä matka siihen että ollaan täydessä terässä, niin kyllä jo tämä että pystyy treenaamaan ja liikkumaan on puolivoittoa. Kun monta viikkoa vaan makaa kivuissaan ja valvoo yöt, niin osaa arvostaa isosti unta ja liikuntaa! Silmissä siintää jo ensimmäinen hyppy. Onneksi muillakin ylimenokausi menossa, niin hillitsee poltetta mäkeen. Touko-kesäkuussa hommat starttailee, mutta minun pitää vielä odottaa. Ehkä Heinäkuulle, ehkä ensilumille, vielä ei osaa sanoa. Seuraavat kuukaudet ja työn laatu varmasti sen määrittävät.

 

 

Vaikeita päiviä tulee ja menee. Olen varsinainen vaiheilija ja välillä päässä myrskyää ja myllertää ettei oikein itsekkään pysy perässä. Oli kyse sitten urheilusta tai elämästä yleensä, välillä olen aika vaikea tapaus. Urheilu on kuitenkin intohimo ja asennoiduin jo 31. tammikuuta tähän rumpaan ja erilaiseen kevääseen ja kesään, joten hoidetaan tämä huolella ja kiukuttelematta loppuun :)

Tämmöstä meikäläisen kevääseen! Päivittelen lisää jahka hommat etenee enemmän. Dokkarin tynkääkin tästä matkasta olisi tarkoitus julkaista Ville Amerikassa sarjan jatkoksi, mutta siitä tuonnempana jahka ajankohtaista!

- Vilho

Lisää kommentti

Kuvavarmenne

Kuvavarmenne

NettiTieto Oy